Puheenjohtajan porinat


25.9.2015

Kyllä häätys puhheenjohtaja pistää nyt laiskanläksylle. Ihan hävettää kattoa että toukoukuussa on viimeksi tullut kirjoitettua. Aina olen äänhen sanonu että jos jotain aloittaa (myös porinat) niin pittää siitä sen verran huolehtia että aikaajoittain päivittää. Son niin tympiä katella kotisivuja jokkon iän aikaa sitten päivitetty. Mutta niin se näemmä joskus käy että kivi ossuu omhan jälkhan.

Melloli kyllä aika hankala kesä. Vettä ja kylymää. Ja mieko olin oottanut aurinko ja lämmintä jo heti tammikuun alusta. Mulla oli niin hyvässä muistissa se mennä kesä ja sen lämpö etten osannu ees kuvitella että tullee tämmönen kesä. Mikhän ei kasunnu, kukat ei kerinny kukkia, sipulikki jäi sormenpään kokosiksi. Sole kyllä kasvattajasta kiinni.

Mutta  oli meillä mahtavat Maailmankylät tapahtuama Syöthellä. Että molin ylypiä miejän omasta väestä ja tietty Syöteläisistä. Pienellä porukalla mahtavat kinkerit.  Kyllä son vaan niin että ko on halua niin on myös taitoa. Nyt olemma jo aloittanhet seuraavien päivien suunnittelun. Eskolassa kävimmä palaveeraamassa heijän kans ja mullon kutina että Pikku Radan ympärille saahan hyvä tapahtuma aikaseksi.  Meijän pitäs ruveta miettimhän että millä konstilla pääsisimmä kaikki halukhat mukhan.

Mutta oikein hyvää syksyn jatkoa ja toivottavasti lumet pysyy vielä tovin poissa.


1.5.2015

Ja joku vielä sanoo, että aika matelee! Nyt on jo toukokuu ja siitei oo kyllä yksi silmän räpäys kun tuota edellistä päivitystä kirjoitin. Oli maka vähän syyllinen olo siitä ettei ole ehtinyt kirjoittamaan. Mutta nyt ei ole. Takana on pitkä talvi. Jotenki tämä talvi on tuntunut tavallista pidemmältä. Olen ensimmäisistä auringonsäteistä asti alkanut odottamaan kesää, ja sitä mie odotan edelleen. Hyvässä vauhdissa oli kesän tulo, mutta nyt yöpakkaset sotkivat homman kokonaan. Olisin toivonut että ainakin hyville pälville asti olis sulanut ennen jämähtämistä, jotta porot olis hyvällä omallatunnolla voinu laskia mettään kuluttamasta pörssiä. Mutta toishaalta, kyllä mie suon ihmisille hyvät halontekokelitki. Hyvä son rankoja ajella kashan niin saa sitten kesäheltheillä viettää aikaa ranthella. Se on aina ethen päin.

Takana on vaalitki, joita tietysti tuli seurattua herkällä silmällä. Siihen en ota kantaa menikö niinkö piti, ko sitei oikiasti tiä ennenkö nämä pääsee vauhthin. Ja alakaa päätöksiä tulla. Mie vaan niin toivon, että tämä maaseudun kurjistaminen loppus. Että annettas meille,jokkolemma päätöksen täällä asumisesta tehnhet, mahollisuus asua, elää ja kasvattaa lapsemma täälä. Uskon jotta molemma kyllä vähiten rasitheena täälä yhteiskunnalle.  Mutta häätyy pittää huoli siitä ettei kukhan sammuta valoja.

Niin, ja olemma met taas vauhissa järjestämässä seuraavaa maailmankylät-tapahtumaaki. Sehän on tulevana kesänä Syötekylällä. Tapahtuman ohjelman etenemistä voitta seurata täältä meijän sivuilta kohdasta maailmankylät taikka sitten tapahtuman omilta sivuilta http://www.maailmankylat.fi

Näillä evhäillä met nyt menhän. Ainaki seuraava askel.


15.12.2015

No just. Äkkiä se talvisyän on mennyt. Nyt jo pikkuhiljaa aurinko alkaa paistelemaan. Vielä kun rupeaa lämmittämään niin… kyllä sitä taas pärjätään.

Eilen oli ystävänpäivä. Minun mielestä ystävän päivä on jokainen päivä. Joten toivotan Sinulle, ystäväni, hyvää tätä päivää. Kirjoitan lisää tässä joku päivä kun pari asiaa selviää ensin.


1.7.12.2014

Voi mahoton miten tuo aika kulkee. Siis puheenjohtaja on porissu viimeksi syyskuussa (ja minusta se oli ihan vasta) ja nyt on jo kohta joulu. Aika vaan on mennyt tosi nopeaan. Mitään tähellistä ei ole kyllä tullu tehtyä. Ainua mitä kannattaa mainita on tietenkin Maailmankylät- Syötekylä 2015 tapahtuman suunnittelun aloittaminen. Tapahtumastahan varsinaisesti vastaa Syötteen kyläyhdistys sekä muut alueen yhteisöt sekä yrittäjät. KyläHyveellä on tapahtumassa roolia hyvinvointiseminaarin pitäjänä. Seminaari pidetään sunnuntai aamupäivänä, mutta muuta en vielä siitä tohi sanoa. Seuraamalla tätä sivustoa pysyt kärryillä.

Näin joulun alla sitä toivoo että kaikilla olisi sangen mukava ja rauhallinen joulu. Paras joululahja on lepo ja ystävällinen ilmapiiri. Sitä Teille kaikille toivotan. Eniten olen huolissani niistä lapsista ja nuorista joiden vanhemmat eivät ole ymmärtäneet että joulu on lasten juhla. Alkoholi ei kuulu jouluun!

Sitten minä toivoisin, että kun ostatte niitä lahjoja toisillenne niin pyrkikää ostamaan ne lähikaupasta, -yrittäjältä…sillä lailla me pystymme edistämään alueemme kehittymistä parhaiten. Minulla on tämän asian suhteen hyvin kova moraali. Myös sen että syön vain suomalaista kinkkua joulupöydässä!

Levollista joulun aikaa kaikille, ja parin viikon päästä päiväkin on jo sen verran pidempi, että siitäkin voi iloita!!


9.9.2014

Kyllä mie vaan olen niin iloinen nuista lentopallon maailmanmestaruuskisoista. Niin, ja tietysti siitä että Suomi on pelannut sielä hienosti ja pääsi 16 parhaan maan joukkoon. Se miksi tämä ilahduttaa minua niin suuresti johtuu siitä että mitäs muuta peliä pelataan niin paljon maalla ja maailmalla 😉 ? Melkein joka kylässä on jonkinlainen lentopallo kenttä ja ainakin kesäisin siellä näkee pelaajia vauvasta vaariin. Lentopallo ei paljon vaadi, eli pelin saa pystöön pallon, verkon ja muutaman pelaajan turvin. Ja mikäs sen parempaa hyvinvoinnin edistämistä on?

Eli pelakkaa pojat sielä hyvin, sillä se takaa sen että lentiskerhoihin on kohta tungosta kun pieniä Eskoja ja Kunnareita haluaa pelaamaan. Tähän tarpeeseen tulisi nyt jokaisen urheiluseuran ja kunnan pystyä tarttumaan, jotta into saataisiin piettyä ylhäällä. Jotta ei kävisi kuten muuan vuosi takaperin curlingin kanssa. Vaikka se nostatti suomalaista itsetuntoa ja halleja rakennettiin ympäri maata, ei se ollut suomalainen laji. Se oli muualta tuotua. Toista on lentopallo.

Nostakoon kätensä se, joka ei ole eläissään lentopalloa pelannut? Ja vielä ihan ulkosalla?


29.8.2014

Himputti ko mie niin toivoisin, että kunnissa/kaupungeissa oivallettaisiin se voimavara mikä asukastoiminnalla olisi heille antaa. Ja että siellä oltaisiin halukkaita myös vähän panostamaan asukastoiminnan organisointiin.

Tässä lueskelin yhtä kirjoitusta siitä kuinka kunnilla on aika raskaat velvoitteet työllistää pitkäaikasityöttömiä tai vasta vuoroisesti maksaa sen epäonnistumisesta valtiolle. Ymmärsinköhän juuri oikein, että kuntien tulee maksaa valtiolle puolet valtion maksamasta työmarkkinatuesta. Siinähän ei ole mitään järkeä. Miksi näitä pitkäaikaistyöttömiä ei anneta töihin asukastoimijoille. Tai ainakin olisi kohtuullista että kunnat palkkaisivat yhden pitkäaikaistyöttömän asukastoimijoiden ja muiden järjestöjen avuksi. Varmasti tulisi tarpeen. Näin pienellä teolla olisi suuri kerrannallinen vaikutus. PItkäaikaistyöttömät eivät ole nykyisin enää työelämästä syrjäytyneitä ihmisiä, vaan heissä ja meissä on ihan normaaleja äitejä ja isiä, poikia ja tyttäriä.

Kukas olis se rohkia valtuutettu ja mikä se rohkia kunta joka ottais vinkistä vaarin? Olemme valmiita talkootyöllä tekemään työnkuvausta kanssanne palkattavalle järjestöasiamiehelle. Tartu tarjoukseen!


19.8.2014

Piti jo eilen kirjoittaa ajatuksia tänne, mutta jotenkin oli niin puhki olo etten jaksanutkaan. Vain tuon Tabermannin mietteen sain aikaseksi.

Vieläkin on vähän pöllähtänyt olo. Ja jotenkin niin nöyrä. Meillähän oli lauantaina se hyvinvointipäivä Etelä-Portimolla ja se meni minusta tosi hyvin. Osin jopa yli odotustenkin. Aamulla varoen katselin verhon raosta ulos jotta millaisen seminaarikelin Luoja meille soi. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ajattelin että hieno homma. Tosin toinen ajatus tuli heti perään – onkhan ihmiset mustikassa?

Aamu olikin kovin kiireinen kun yritimmä auttaa Etelä-Portimolaisia käytännön järjestelyissä. Sitä aina toivoo että olis enemmän hyödyksi kuin haitaksi. Niin tuollakin. Mutta ihan näppärästi ranta koristeltiin iltaa varten, koulunhan olimma Rauhan ja Siskon kans laittaneet jo eellis iltana.

Sitten ei kun jännittämhän tuleeko porukkaa. Pitkään oli hiljaista, kunnes autoja alkoi valua pikkuhiljaa pihalle. Siinä tuttuja tavatessa ja vieraita vastaanottaessa ei ees huomannu kuinka paljon väkeä oikeasti oli. Vasta kun ehdin juhlasaliin huomasin että varatut penkit oli, etupenkkejä lukuunottamatta, täynnä. Osa porukasta oli ruokasalin puolella. Etupenkit täyttyivätkin osin järjestäjien ja kansanedustajien toimesta.

Seminaarissa oli rento mutta asiallinen meininki. Ihmiset olivat kiinnostuneita aiheesta ja alustajat hoisivat hommansa mallikkaasti. Mikäs siinä oli ollessa.

Moni puhui tilaisuudessa ja tilaisuuden jälkeenkin ”kylähyve-hankkeesta”. Aika EU:ssa on tehnyt saanut aikaan sen, että kaikki kylillä tapahtuva tapahtuu hankkeiden kautta. Mutta KyläHyve ei ole hanke, ei ainakaan vielä Seminaari järjestettiin nolla budjetilla Kiitos siitä kuuluu alustajille jotka suostuivat tekemään sen sekä tietenkin Etelä-Portimojärven naisille jotka leipoivat ja keittivät kahvit. Sitä ei osaa edes sanoin kuvata kuinka kiitollinen olen. Minusta tälläinen pyyteetön toiminta on parasta hyvinvointityötä.

Ihana oli myös laittaa maailmanmatto liikkeelle Pohjois-Pohjanmaalle, Syötteelle. Joka vuosi sitä miettii, että saakohan matto tarvittavan arvostuksen kylässä ja haluavatko he oikeasti sitoutua tekemään Maailmankylät tapahtumaa niin että se on kunniaksi myös koko tapahtumaketjulle. Pakko tunnustaa, että tänä vuonna ei siitä tarvitse huolehtia. Se into ja halu ottaa matto ja tapahtuma vastaan, antaa meikäläiselle luvan huokaista.  Maton luovutustilaisuudessa oli jo puhetta siitäkin että Ylitornion kyläpuulaaki järjestäisi bussikyydityksen Syötteelle ensi kesänä elokuun ekana viikonloppuna. Uskon, että tämmöistä ajatusta Marja Tuomisellakin on ollut kun hän tapahtumaa on ideoinut.

Ja pääsinpäs käymään elämäni ensimmäisissä venetsialaisissa. Harmi että vettä ripsi pitkin iltaa, sillä varmaan ranta olisi ollut enemmän kansoitettu ilman sateen pelkoa. Mutta hieno oli ohjelma. Kyllä minun sydämeni pyörähti ympäri kun katsoin Jokipajulaisten esitystä Lohikäärmeen kesytyksestä.  Jotenkin tuli niin lämmin olo siitä että olimme varmasti heillekin luonut yhdenlaisen elämyksen ja parantaneet hyvinvointia. Ainakin hetkellistä.

Ilotulitus oli kans aikasen mahtava. Ensimmäisten kahden padan jälkeen ihmiset huokailivat että olipas hieno ilotulitus. Eivät ne arvanneet että sitä tulee lisää ja lisää. Ainua harmi oli että varmasti koko järven ympäryksen koirat olivat heränneet ja ihmetelleet että mikäs uusi vuosi nyt on. Niin julmettu se haukunta oli.

Niin, tämän hyvinvointipäivän jälkeen voin todeta että kaikkemme annettiin mutta pitkästä aikaa on odotettavissakin jotain.  Seminaarin annista teimme julkilausuman, jota tässä nyt on koko päivä rustattu. Melkein kaikki kansanedustajammekin ovat lähteneet julkilausumaan mukaan. Eli ei se ihan turhaa huuhaata voi silloin olla…..

Jäämme odottamaan. Hyvillä mielin.


18.8.2014

Tommy Tabermann; ”Ilman hulluja unelmia  ei synny viisaita päätöksiä”


7.8.2014

Huhhuijaa, sanon minä. Tässä pitäis puhua hyvinvointityöstä ja yhteisöllisyydestä. Siitä kuinka se kaikki on hyväksi meille. Mutta annapas, ko moinen byrokratia on tämmösen pienen hyvinvointipäivän järjestelyssä. Itse ohjelma nyt ei sinälläään ole vaatinut isojakaan ponnisteluita, kiitos niiden ihanien ihmisten jotka ovat talkooperiaatteella mukaan lähteneet. He ovat mahdollistaneet päivän järjestämisen. Mutta se byrokratia.

On pitänyt hommata huvilupa, ilotulituslupa, järjestysmiehet, pelastussuunnitelma…. Ja kukaan ei oikein taho tietää ja osata selittää kokonaisuutta. Huvilupa on ilmoitus yleisötilaisuudesta, ei siis lupa. Mutta lupa maksaa silti 25,-. Ilotulituslupa on ilmoitus ilotulitusnäytöksestä, ei siis lupa ollenkaan mutta lupa maksaa 25,-.  Järjestysmiehiä sen mukaan mitä odotetaan väkeä. No, järjestäjähän odottaa aina paljon väkeä, mutta mitä ihmettä osaa arvioida väen määräksi. Sitten ne kortilliset järjestysmiehet ovat kiven alla. Se ei vaan tunnu mitenkään mahdolliselta että noinkin isolla alueella kuin Ylitorniolla on niin vähän kortillisia järkkäreitä.  Kansalaisopisto, heti kurssi pystöön!! Ja kukapa senkin olisi tiennyt että jos ehdottaa kortillisten tilalle muutaman kortittoman riskin miehen, että siitä pitäisi maksaa 25,-/hlö.  Ja että ko kortillisia on kaksi niin niistä häätyy toinen olla nainen. Voi hyvä ihme! Ei sole ihme yhtään, että kylät ei järjestä enää siinä määrin tapahtumia ko ennen. Tämä paperishow viepi mehut tuhdimmastakin tytöstä. Ja minen ees ilikiä tässä puhua pelastussuunnitelmasta mitään. Maistelkaapa sanaa suussanne ja miettikää mitä siihen voisi kirjoittaa…..

Mutta siitä huolimatta, ainakin minä odotan hyvinvointipäivää intopinkeänä. Jännä nähdä saako tämän muotoinen toiminta ihmisiä liikahtamaan. Tahi onko tämmöinen laaja-alainen julkisuusrumpa tarpeellista ollenkaan. Nimittäin jos sekään ei saa ihmisiä pois tuvistaan, niin mikä sitten? Kun kuitenkaan ei ketään ole mahdollista kotua asti hakia.

Kuuden maakunnan tapaaminen olisi valtakunnallisten kyläpäivien eli Lokaalin yhteydessä Hankasalmella, mutta eihän meillä sinne ole rahaa lähtiä. Ei ees yhtä kustantaa. Meni koko hela budjetti nuihin valtion keräämiin lupiin. Se vain harmittaa toisaalta, sillä liittoutuminen toisten samanlaisten toimijoiden kanssa on aina hyvä. Vaikka sitten rahattomanakin. Aina sieltä jotain ideeaa toimintaansa saa. Mutta ei kun ei. Ehkä joku toinen kerta.

Käykäähän ihmiset kattomassa hyvinvointipäivien ohjelmaa http://www.kylahyve.fi/ajankohtaista ja olkaa tervetulleet tapahtumaan. Son avoin kaikille ja olemme iloisia jokaisesta tulijasta.

Mukavia elokuun pimeneviä iltoja kaikille!


26.7.2014

Kaskinen Anna-Maria:

”Maailman kaikkiin kyliin joku jää asumaan,
jossakin otetaan syliin, jossakin odotetaan.
Yksi vain kylistä muista kodiksi avautuu,
maailman kaikista puista, yksi on pihapuu.
Samat on taivaalla tähdet, sama on allamme maa.
Täältä jos kauaksi lähdet, veljesi voit tavoittaa.
Kotimme on siellä missä ovi on raollaan,
saapua saat väsyksissä, sisälle kutsutaan….!”

20.7.2014

Tekemisen palosta tai sen puutteesta ajattelin kirjoittaa muutaman rivin.

Minulla oli suuri ilo olla katsomassa eilen erään hyvin paljon arvostamani mäkilegendan laulukeikkaa tuolla länsikairassa. Siinä lauluja kuunnellessani ajatuksissani kiersi monenlaista ajatusta ja ahdistustakin. Kun katsoin lavalle näin siellä vähän minua vanhemman miehen. Mielestäni hän laulaa ”ihan hyvin”, mutta se mitä kaipasin oli ilo ja paiste kasvoilta. Mutta sitä ei näkynyt. Ei vaikka mies kuuleman mukaan on rakastunut ja naimisiin menossa. Jotenkin uskon että se ilo sydämessä tulisi esille myös tuollaisessa tilanteessa. Mutta ei. Siellä oli tiukalla ilmeellä varustettu mies, joka kyllä lauloi ja teki keikan ihan viimeisen päälle. Mietin että jos hän on tuota hommaa tehnyt 20 vuotta niin onhan se hieno homma, että on työ millä itsensä ihan hyvinkin elättää. Mutta olin myös hyvin surullinen siitä, että sitä paloa ei silmistä näkynyt. Ei edes iloa.

Asukas- ja yhdistystoiminta perustuu pitkälti siihen ihmisten paloon tehdä jotain.  Tulisieluisuuteen, arvomaailmaan. Toiminta olisi loppunut jo aikoja sitten jos keskuudessamme ei olisi ihmisiä jotka vastoinkäymisten jälkeen nousevat aina uudelleen ja uudelleen. Oikean kyläihmisen tunnistaa siitä, että hän puheissaan intoilee ja käyttää paljon superlatiiveja. Se tunne, että kaikki on hyvää ja parasta. Siitä se iloa ja palo lähtee. ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu”. Niin se vain on. En usko että kukaan jaksaisi tätä työtä tehdä vain palkan (varsinkaan kun siitä harva palkkaa saa!) edestä. Useimmin siinä on ihan muut syyt.

Olisin niin toivonut näkeväni eilen lavalla miehen jonka silmät loistaisivat ja suu hymyilisi, koska onhan siihen monta syytä. Sitä aina joskus joutuu näissä hommissakin miettimään niitä syitä miksi sitä vuodesta toiseen jaksaa… yleensä niitä positiivisia asoita kyllä löytyy, mutta harvemmin negatiivisia. Olisihan se hienoa että tämä hyväkuntoinen mäkilegendakin nauttisi tekemästään eikä tekisi sitä pelkästä rahasta. Nauttisi, nauttisi ja vielä kerran nauttisi.

Muuten, oletko käynyt kuuntelemassa ko. artistia? Hänen lauluskaalansa on niin vaikuttava, että jokaisen kannattaisi käydä kuuntelemassa. Itseironia ja myös elämän ahdistuksen uloslaulaminen vaatii tosi kansalaisrohkeutta. Laulun ”Häkkilintu” kohdalla kyyneleet valui silmistäni, mutta onneksi jokainen tsäänssi on mahdollisuus!


12.7.2014

Helteiset terveiset täältä itälapista. Alkukesän kylmyys on vaihtunut helteisiin. Osa nauttii ja osa kammoksuu. Mutta niinhän se on kaikessa, että asioilla on puolensa ja puolensa.

Viime viikonloppua juhlistimme Paavali Halosen sukutapaamisella. Savukoskelle oli kerääntynyt 70 Paavali Halosen jälkeläistä. Tapahtumaa oli valmisteltu koko talvi ja yhtäkkiä se on ohitse. Ensin tuntui vähän tyhjältäkin, mutta näinhän sen pitää ollakin. Kaikki työ saavuttaa kliimaksinsa ja sen jälkeen ruvetaan suunnittelemaan uusia bileitä. Niin teimme mekin. Seuraavat sukujuhlat Halosen suvulla on kahden vuoden päästä Kemijärvellä.

Mutta ei siinä silti laakereille voinut jäädä lepäämään, sillä elokuun puolivälin tapahtumat työllistävät näin hellepäivinäkin. Hyvinvointiseminaaria järkätään kovalla tohinalla ja samoin illan venetsialaisohjelmaa. Siinä sivussa neuvotellaan seuraavasta Maailmankylät tapahtumapaikasta.

Tykkään, kyllä. Kun puhumme ennaltaehkäisevästä hyvinvointityöstä niin voisin lyödä vaikka ”satasen veikan” siitä, että yhteisöllinen toiminta on yksi parhaimpia, ellei suorastaan paras, esimerkki siitä. Ihmiset jotka ovat mukana, ovat innokkaita ja tarmokkaita. Ihmiset jotka käyvät tilaisuuksissa, saavat nauttia toisten käden jäljistä. Voisinpa jopa väittää että se on paras tapa ehkäistä syrjäytymistakin.

Myös luonto on yksi tärkeä asia hyvinvoinnille. Jo se että tiedostaa luonnon olemassaolon ja mahdollisuuden päästä sinne. Tai vaikka siten että huomaa luonnossa jotain mukavia asioita. Kuten sen, että yksi kukka on nimetty Kyläkurjenpolveksi. Jotta tulipas siitä niin kotoinen olo, että.. Näillä palkisilla tätä ei mielestäni kasva  mutta Tuomisen Lasse oli tuonut sitä mukanaan Vienanmeren rannalta ja nyt se kukkii Meltosjärvellä. Voisinpa melkein ajatella että tämä voisi olla KyläHyveen nimikkokukka ❤

kyläkurjenpolti


29.6.2014

Kyllä son soma kuinka paljon virtaa ja innokasta tekijää löytyy Lappilaisesta kylästä. Olimma tänään porukalla katsastamassa Kantomaanpäässä 10. maailmankylät -tapahtumaa. Tapahtumahan on KyläHyve ry:n koordinoima, joten vaikka tänä kesänä se osuus jäi kovin pieneksi niin ilo oli olla mukana. Päivät olivat kaikenkaikkiaan varsin onnistuneet ja toivottavasti myös kävijämäärä tyydytti järjestäjien asettamia tavoitteita.

Hyvinvointi se vaan löytyy sieltä kylästä, ja se on maalaismaiseman makuinen. Ei ihan näillä sanoilla, mutta ei juuri paljon muutenkaan, lainasi kansanedustaja Simo Rundgren Santeri Alkion sanoja siitä kuinka loppujen lopuksi ihminen tulee kaipaamaan syntyjuurilleen, sinne maalle. Se on se elämän ydin. Näin hyvinvoinnin näkökulmasta on hienoa huomata että perinteinen kylätoiminta on voimissaan. Ja mistäs muusta se hyvinvointi tulee kuin yhdessä tekemisestä ja osallisena olemisesta. Kummasti suu pyrkii virneeseen vieläkin, monen tunnin jälkeenkin. Sydämestä kumpuilee ilo. Ja se jos mikä, tuntuu oikein hyvältä.

VENETSIALAISET 16.8.2014

Tässä päivässä oli muutenkin vähän semmoista suuren urheilujuhlan tuntua. Päätimme yhdessä Etelä-Portimon kyläyhdistyksen kanssa järjestää elokuun puolessa välissä venetsialaiset Etelä-Portimolla. Päätös tekemisestä toki on tehty jo aikoja sitten, mutta tänään illan suussa saatiin aikaan ensimmäinen ohjelmaversio jota ruvetaan asettelemaan ja täyttämään ohjelmalla. Venetsialaiset koostuu kahdesta eri osasta. Päivällä pidetään koululla Hyvinvointiseminaari ja illalla on rannalla ohjelmallista rantakivaa. Jotenkin minulla on semmoinen jännä kutkut tästä asiasta. Että siitä taitaa tulla aika hyvä juttu.

Nyt pitäisi pistää nukkumaan, mutta kun tuntuu ettei oikein raaski. Yhdessä tekeminen on vaan niin mukavaa….

maailmankylät


3.6.2014

Voi mahoton ko tuo aika kulkee äkkiä. Nyt kesän kynnyksellä on meillä kaikilla niin paljon tekemistä, ettei taho tänne koneelle ennättää. Mutta sei kyllä haittaa mitään, sillä onhan tässä talven mittaan tullut istuttuakin.

Saapas nähä kuinka monta kyläjuhlaa ennättää tänä kesänä käydä katsomassa. Minusta se on niin mahtavaa kun pienetkin kylät, vuodesta toiseen, järjestävät varsin mittavia tapahtumia pitkin kesää. Sehän se on sitä parasta ennaltaehkäisevää hyvinvointityötä. Niin tekíjöille kuin siellä kävijöillekin.  Toivon että mahdollisimman moni kävisi tutustumassa naapurikylän tapahtumaan, tai kaukaisemmankin jos on mahdollista. Vain siten saamme pidettyä kylien tapahtumat voimissaan.  Suosittelen lämpimästi. Jokaisen tapahtuman jälkeen on tunne kuin ikävuosia olisi tullut vaikka kuinka paljon. Son soma tunne se.

Toivotan kaikille kesäistä hyvinvointia! Nauttikaa ilmoista satoi tai paistoi. Nauttikaa kesän antimista; marjoista, kaloista, sienistä…

kesäkuvaranta


14.5.2014

On se kyllä soma tämä nykytekniikka. Piethin eilen Hyveen kokous Skypellä. Nyt kun se mahdollistaa myös kuvayhteyden useamman kanssa niin ei ole enää mitään hätää sen suhteen etteikö saataisi kokousta päätösvaltaiseksi.  Minusta tuommoselle pitäs melkein antaa joku maaseudun kehittämisen palkinto. Ko niinhän se kuitenki on että täällä ”raukoilla rajoilla” nämä kilometrit ovat pisinmpiä. Vaikkakin meillä ei niistä piitata juurikaan. Sadan kilometrin matka ei tunnu missään, se on käväsy vain.  Mutta pörssiinhän se näillä polttoaine hinnoilla käy. Jotenkin näitä toimintoja pitäisi pystyä järjestämään niin, että ne jokka tekee vapaaehtoistyötä niin niijen ei ainakhan tarvis ajella eikä soitella omilla rahoilla. Mutta semmosta se pakkaa olhen ja sillä varmistethan että vapaaehtoistoimijat vähenee koko ajan. Yhteiskunta ei ole hoksannu sitä kuinka arvokkaasta työstä on kyse ja mitä se tarkoittaa jos tämä ihmisryhmä katuaa keskuudestamme. Ja kun yhteiskunta ei arvosta vapaaehtoisia niin se omakin arvostus omaan työhön vähenee koko ajan. Mutta kuka kuiten sen kissan hännän nostaa jos ei kissa itte?


4.5.2014

Sole poka mikhän, sanos Äkäslompolon Mauri. Mutta se se niin helppoa oikeasti ole, tuo kokonaisvaltainen ajattelu. Ei se ole helppoa omassa elämässäkään, mutta ei se ole myöskään monessa muussa yhteiskunnallisesti tärkeässä asiassa. Nyt kun tätä KyläHyve ry:n historiaa on takana kokonaiset kaksi kuukautta ja sen ajan olemme puhuneet kokonaisvaltaisesta ennaltaehkäisevästä työstä, tuli mieleen että kuinkahan moni oikeasti ymmärtää mitä tuo tarkoittaa? Satika että tiedettäisiin hyviä esimerkkejä siitä.

Se on kokonaisvaltainen lähestymistapa, asiaan kuin asiaan, hankalaa kun kukaan ei suoralta kädeltä tahdo ottaa isännyyttä itselleen. Ko sehän tuo tietysti myös vastuuta asioiden etenemisestä. Äkkiä ajatellen voisi kuvitella ennaltaehkäisevän hyvinvointityön olevan kunnan sosiaalitoimen asia. Mutta tarkemmin ajatellen varmasti heillä on tekemistä ihan nokko korjaavan työn osalta ja eikä se muutenkaan tunnu oikealta instanssilta hoitamaan sitä työtä, mitä tässä nyt ajattelen.

Jos mie saisin päättää, niin jokaisessa kunnassa olisi ennaltaehkäisevän hyvinvointityön työryhmä, joka koostettaisiin kunnan alueen toimijoista, asukasyhdistysten ihmisistä. Ihmisistä jotka tuntevat ja tietävät alueensa tarpeet ja jopa senkin kuka ja miten tarve voitaisiin kuntoon hoitaa. Hyvinvointityöryhmä olisi laaja-alaisen hyvinvointityön kokonaisvaltainen isäntä ja keräisi kaikki sektoritoimijat yhteen ja miettisi keskenään toimenkuvat ja tehtävät.

On aikalailla huolestuttavaa että nykyisin kehittämistoimet tehdään suurten ehdoilla. Valtakunnallisesti kerätään erilaisia indikaattoreita jotka ovat ns. keskiarvoja. Kuitenkin täällä pienissä kunnissa ja vielä pienemmissä kylissä on paljon tarpeita jotka eivät nouse ylös näissä kyselyissä ja ovat silti asukkailleen tosi tärkeitä. Nyt jos koska olisi tärkeää alkaa kuuntelemaan ja kuulemaan asukastoiminnan asiantuntevuutta hyvinvointityön edistämisessä.


27.4.2014

Onneksi pyörää e tarvitse keksiä uusiksi. Sen huomasin jälleen kun tässä joku viikko sitten availimme keskustelua yhteisömaksun käyttöön otosta. Ajatushan siinä meni silleen, että meiltä kansalaisilta kerättäisiin veron kannon yhteydessä pieni maksu mikä sitten korvamerkittynä palautettaisiin kuntien kautta asukastoiminnalle resurssien lisäämiseksi ennaltaehkäisevään työhön.

Iijokiseudun sivuilta silmiin pisti Pudasjärven kaupungin ilmoitus jossa kunnan myöntämät kehittämis- ja toimintatuet ovat haussa. ” Kehittämistukea myönnetään asuinalueen kehittämiseen, kylien ja taajaman asukkaiden yhteisessä käytössä olevien kylätalojen/-tilojen ylläpitoon ja vuokraukseen, liikunnan järjestämiseen ja liikuntapaikkojen kunnossa- ja ylläpitoon, kulttuuritoimintaan ja erilaisiin tapahtumiin sekä eri ikäryhmien viriketoimintaan.”

Tässä hakuilmoituksessa on pitkälti puettu pienimuotoisesti sanoiksi se, mitä kirjoitimme yhteisömaksusta. Verotuloillahan Pudasjärvikin tätä työtä tekee ja edesauttaa mitä suuremmassa määrin ennaltaehkäisevää hyvinvointityötä. Tämä toiminta pitäisi joenkin saada ujutettua niin että raha tulisi suoraan valtiolta kunnille korvamerkittynä asukastoiminnan tukemiseen. Ei sen luulisi kovin vaikeaa olevan.

Pudasjärvellä toteutettua mallia voisi pitää pohjana ennaltaehkäisevän hyvinvointityön kehittämiselle. Ajatusta voitaisiin viedä vielä pidemmälle perustamalla kuntiin toimielimiä joiden tehtävänä on alueen hyvinvointityön laaja-alainen seuraaminen ja edistäminen. Näihin toimielimiin valittaisiin mukaan niitä toimijoita jotka järjestävät, tai voisivat järjestää, ennaltaehkäisevää hyvinvointityötä. Mukana olevien tahojen kautta löytyy tietämys siitä mitä peräkylän ihmiset vauvasta vaariin tarvitsevat. Sitä ei voida tietää taajaman konttorin pöydän takaa vaan tarvitaan instanssi tuomaan tätä tietoa päättäjille ja samalla miettimään miten asiat hoidetaan. Tarkoitushan ei ole se, että kunnanvirastolle kiikutetaan toivelista vaan se, että tämä hyvinvointitoimikunta olisi myös tekijän roolissa.

Tämän mahdollisuuden ymmärtämisen ja hyväksi käyttämisen kautta kylät pysyvät asuttuina ja ihmisten hyvinvointi lisääntyy!!


15.4.2014

Maailmankylät tapahtuma viettää tänä kesänä 10-vuotisjuhlaa. Voisi sanoa, että on jo perinteinen kesätapahtuma. Tänä vuonna Maailmankylät järjestetään Ylitornion Kantomaanpäässä, jossa paikallinen kyläyhdistys tekee töitä tilaisuuden mahdollisimman hyvään onnistumiseen.

Maailmankylät tapahtumahan sai alkunsa Lohijärveltä vuonna 2004 Tuomisen Marjan ideoimana. Silloin tapahtuman järjestäjä tahona kylien lisäksi oli EU-rahoitteinen kylien kehittämishanke. Vuosien varrella tapahtumaa kehittämässä ja eteenpäin viemässä ovat olleet Raimo Viiri, Esa Olkoniemi ja Eija Leppäjärvi silloisen yhdistyksen edustajina. Yhdistysten toimintojen muuttuessa koordinointivastuu siirtyi KyläHyve ry:lle.  KyläHyve ry:n rooli on lähinnä katsoa perään sitä, että tapahtuma etenee sen alkuperäisen suunnitelman ja teeman mukaan. Myös Maailmankylät tapahtuman toimintamallia siirtää kylästä toiseen KyläHyve ry.

Punaisena lankana tapahtuma ketjulla on tuoda esille samalla kylien samanlaisuutta kuin erilaisuuttakin. Juuri nämähän ne ovat kylien voimavaroja, sijaitsipa kylä missä päin maailmaa tahansa. Myös ihmisten  hyvinvointi ja sen eteen tehtävä työ on olennainen osa asukastoimintaa, ja se siis sopii hyvin Maailmankylät teemaan. Jatkossa pyrimme sisällyttämään myös hyvinvointiseminaarin ohjelmaan siten kun se järjestävän kylän kanssa sovitaan. Tänä vuonna hyvinvointiseminaaria ei pidetä koska ajatus tuli aikataulullisesti niin myöhään ettei professori, oikeustieteen tohtori Pentti Arajärven aikataulu antanut myöten tulla puhumaan seminaariin, joten seminaaria ei pidetä tänä kesänä Maailmankylat tapahtumassa.

Toimintanne näyttää aivan mainiolta. Toivotan sille mitä parhainta menestystä.”, Pentti Arajärvi.

Itse näen Maailmankylät tapahtuman tulevaisuuden valoisana ja uskon että jatkossakin on halukkaita kyliä ottamaan tapahtuman järjestettäväksi. Ajatukseen ja tapahtumaan voi tutustua http://www.maailmankylat.fi sivuilla.

 


5.4.2014

KyläHyveen alkutaival on ollut aikasen kiireistä aikaa kun kaikki yrittävät toimia omien juttujensa ohessa. Mutta siihenhän se vapaaehtoistoiminta perustuu. Mutta olen kyllä tosi ylpeä että hyvin lyhyessä ajassa saimme kotisivut aikaseksi, facen sivut aikaseksi ja jonkin verran myös media näkyvyyttä.

Olimme maaliskuun loppupuolella mukana myös tosi mielenkiintoisessa tapaamisessa Kuusamossa. Mukaan pääsimme vähän niinkuin vahingossa, entisten yhteistyökumppaneiden kautta, vaikka emme samanlainen kylien yhteenliittymä olekaan. Hienoa oli päästä esittelemään yhdistystämme ja hyvinvoinnin edistämiseen liittyvää teemaamme viiden maakunnan edustajille. Ehkäpä tämä hyvinvointiteema tulisi myös osaksi heidän toimintaansa. Olemme lupautuneet olemaan jatkossakin mukana tämän meidän hyvinvointiteeman kautta vaikka me ei samanlaisia toimijoita ollakaan. Jokainen saatu mahdollisuus on käytettävä ja on ilo toimia ihmisten kanssa joilla on selkeä visio maaseudun elävänä pitämisestä. Sehän se on meidän kaikkien yhteinen juttu.


Mainokset